Energiaa ultramatkalle

Ruhtinaalliset kisaeväät!

Ultramatkat ovat syöntikilpailuja. Sitä pitkä seikkilukilpailukin todella on. Energian saanti ja sitä kautta eväät ovat ultramatkoilla ratkaisevia. Energiaa on pakko saada imeytymään kroppaan valtavia määriä, ja ympäri vuorokauden.

Ihminen ei kuitenkaan ole kone, joka voisi syödä mitä vain ja koska vain. Tai ainkaan suurin osa meistä ei pysty. Kropan huutaessa energiaa, voikin olla, että mikään ei maistu. Siksi ultramatkoilla kannattaa panostaa eväisiin, joista todella pitää. Mitään, mitä et mielelläsi syö, tai himoitse tavallisessa elämässäkään, et todennäköisesti syö kisatilanteessakaan.

Eihän tällä viimeisellä viikolla ennen seikkailukilpailua edes ehtisi harjoitella. Töiden jälkeen aika hurahtaa täysin viime hetken hankintojen tekemiseen ja pakkaamiseen. Tällä viikolla metsästin vielä pillin, kontaktimuovia, heijastinliivin ja kofeiinia. Suurin työ on kuitenkin ruokien hankkimisessa ja pakkaamisessa. Tässä minun evääni ultramatkalle.

Seikkailu-urheilu ja kestävyysurheilu energia vinkit
Energiansaanti perustuu hiilihydraatteihin, mutta monen vuorokauden kisassa pelkällä sokerilla ei pysty etenemään. Kisan alkutunneille varaan kuitenkin perinteisia nopeita energiavalmisteita, kuten hunajaa, geelikarkkeja ja geelejä.

Kun kisapaikalle karautetaan lentäen, on hyvin rajalliset mahdollisuudet viedä omia eväitä. Tavallisesti suurin osa ostetaan ja pakataan vasta kisapaikalla. Tällä kertaa menen kuitenkin Espanjaan autolla. Matka on kutakuinkin sama, kuin Rovaniemeltä normaalistikin esimerkiksi Etelä-Suomeen multisporti-kilpailuun. Pakkaankin mahdollisimman paljon ruokia jo valmiiksi kotona. Viimeksi sama mahdollisuus oli matkatessa kisaamaan Venäjälle.

Energiaa ultramatkalle
Seikkailu.urheilu on ultramatka. Lähes 500 kilometrin tavaltamiseen tarvitaan rutkasti energiaa. Tarpeeksi on vaikea syödä. Tosin vauhdin hiljentyessä kroppa hyödyntää kyllä tehokkaasti myös rasvaa energian lähteenä.

Pakkasin jälleen ruuat osuuksittain pusseihin. Osudet ovat jo tiedossa, samoin niiden oletettu kesto. Osuuksia on yhdeksän, ja kisan arvioitu kokonaiskesto on noin 75-80 tuntia. Käytännössä tämä tarkoittaa minun pakkaslogiikalla 75 yksittäistä syötävää pussitettuna valmiiksi. Nämä ovat esimerkiksi pakastepussiin pakattuna muutama keksi, kourallinen karkkeja, kourallinen pähkinöitä, puolikas Daim tai vaikkapa pieni croissantti. Tämän lisäksi varaan huoltopaikoille tukevampaa ruokaa. Mutta jos unohdetaan nuo pussit, joita siis tuli 9 erilaista, erinkokoista ja -näköistä, tämä eväsmäärä muodostuu seuraavista syötävistä.

– 2 isoa Daimia,
– 4 pakettia cookie-keksejä,
– 3 karkkipussia,
– 6 pussia geelikarkkeja,
– 10 geeliä alkukisaa varten,
– 4 apteekin Nutridrink-ravintovalmistepulloa,
– puoli pakettia koulunäkkiä (kyllä, sain kaverilta tuliaisiksi)
– 2 suklaalevyä + Kinder patukoita yksi paketti,
– pussi mini croissantteja,
– paketti paikallisia voileivonnaisia,
– noin 200g manteleita ja parapähkinöitä,
– muutamia pähkinä- ja raakapatukoita sekä
– 10 vauvanruoka hedelmäsosetta ja
– hunajaa.
Huoltoihin varasin 3 nuudelikuppia, 3 tonnikala purkkia, 2 purkkia oliiveja, pari sipsipussia sekä colaa, vissyä ja vettä.

Energiaa ultramatkalle
Sain apulaiselta myös tsemppiviestejä pussien kylkiin. Viestit lämmittävät pimeässä Espanjan yössä, uskon!

Kuulostaa ehkä jonkun sortin herkkukattaukselta? Tosiasia toki on, etten tule syömään kaikkea. Ennakkoon on kuitenkin vaikea tietää, mikä maistuu ja mikä ei. Siksipä varaan aina mukaan paljon erilaista syötävää. On harmi, jos on laskenut eväät vaikkapa patukoiden varaan, mutta jo ensimmäisenä yönä selviää, ettei pysty syömään niitä yhtään. Loppukisasta tulee tällöin vaikea. Näinkin on käynyt.

Janne kertoo tässä postaksessa kivasti vuorijuoksukisojen eväistä. Jannella on aiemmin takana myös seikkailukisoja, joten hän osaa suhteuttaa asiaa myös vähän laajemmin. Erotuksena polkujuoksukisoihin, missä on järjestäjän huoltoja tasaisin välein, ei seikkailukisoissa järjestäjä yleensä tarjoa kisan aikana mitään syötävää, vain vettä. Eli kaikki eväät on oltava itsellä, mutta toki näitä kaikkia ei kuljeteta koko ajan mukana. Jokaiselta huollosta ja lajin vaihtopaikalta otetaan mukaan seuraavan osuuden pussi. Poistan siitä myös samantien ne eväät, joita en itse pysty syömään. Esimerkiksi, jos sillä kertaa ei suklaa mene alas, en sitä mukaani tietenkään ota. Seikkailukilpailuissa on tavallista, että syötävä loppuu  kesken. Minulle on käynyt niin todella usein. Esimerkiksi 2013 Pyreneillä koko joukkue pyöräili ja taluttivuoristopoluilla pyöriä lähes 12 tuntia ilman juotavaa ja syötävää. Matka oli pitkä ja raskas.

Karkit täällä ovat aika pahoja, en juurikaan välitä eri väreissä kirkuvista äklöistä hedelmäkarkeista. Lakut olisivat ihania, niitä yleensä pystyn syömään aina, mutta tällä kertaa matkaan on lähdettävä ilman lakuja. Vuosien varrella olen oppinut että yhtään  proteiini tai energiapatukkaa en tule kisanaikana syömään, joten ne olen jättänyt suosiolla pois. Geelit ovat alkumatkalle, mutta geelikarkkeja pystyn syömään kisan myöhemmissäkin vaiheessa.

Näkkileipäsipsi
Itsetehdyt, energiapitoiset näkkileipäpalat maistuvat ihanilta kaiken teollisen sokerimömmön keskelllä. Lorauta öljyä ja mausta suolalla, valmista!

Näkkileivästä olen tehnyt ihania suolapaloja uittamalla niitä kaverin vinkin mukaan oliiviljyssä ja suolassa. Pakkasin leivänpalat lopuksi pikkupusseihin vuoroaan odottamaan. Nämä ovat ihania kaiken sen sokerisen keskellä, joka jättää suun tahmeaksi, muttei täytä vatsaa. Sipsejä nappaan mukaan huollosta, ne on parasta pitää loppuun asti omassa pakkauksessaan, muutoin saa tyytyä vain sipsipuuroon.

Nyt siis suurin työ on tehty, ja eväät valmiina pusseissa. Tämä säästää selvästi aikaa kisaa edeltävänä päivänä. Tällä kertaa kilpailussa on hieman monimutkaisempi huoltaboksi-systeemi, ja onkin hyvä saada keskittyä siihen, sekä järjestäjän varustetesteihin rauhassa.

Vastaa