Upea tapa tehdä pitkälenkki: Ylläs – Levi – Ylläs -hiihto

Pitkä hiihtolenkki tai laturetki kruunaa hiihtokauden. Se sopii hienosti myös korvaamaan peruttuja massahiihtoja. Pitkä hiihtolenkki on hyvä tehdä siinä vaiheessa, kun alla on jo hiihtokilometreja. Hiihto kun on nautinnollisinta, kun se sujuu.

Erityisen nautinnollista on matkahiihto. Eli kun pitkän hiihtolenkin voi tehdä selvästi jostakin jonnekin.

Omia suosikkejani ovat Ylläksen ja Pallaksen alueet. Näistä Ylläksellä on varmimmin ladut hienossa kunnossa. Ja klassinen väli on Ylläksen ja Levin väli. Tämä on myös se, missä Ski Classics -osakilpailu hiihdetään. Välin voi hiihtää yhteen suuntaa, jolloin matkaksi saa reitin valinnasta riippuen 50-60 kilometria. Tai enemmänkin jos kiertelee reilusti.

Tässä kerron, miten hiihdin välin edestakaisin, eli Ylläkseltä Leville ja takaisin.

Tässä postauksessa on vinkkejä, miten voit valmistautua pitkään hiiihtoon, ja mitä asioita kannattaa ottaa huomioon.

Lue lisää: Ultimaattinen hiihtotakin osto-opas >>>

Miten ja koska pitkä hiihtolenkki tai laturetki kannattaa tehdä?

Todella pitkässä hiihtolenkissä kannattaa jo miettiä olosuhteet hyviksi. Todella hidas keli vaikeuttaa kilometrien kerryttämistä huomattavasti.

Nopeita kelejä löytyy todennäköisimmin kevättalvella. Etenkin Lapissa lumi on niin kuivaa ja hidasta pitkälle talveen, jolloin matkanteko on hitaampaa ja raskasta.

Kevättalvella keli voi muuttua paljonkin päivän aikana. Aamulla voi olla kovakin pakkanen, mutta iltapäivällä voi aurinko lämmittää lumenpinnan plussalle. Reitiksi kannattaa valita itselle mielenkiintoinen, matkahiihto sopiva lenkki. Joka tapauksessa suosittelen aamulla varhain liikkeelle lähtemistä. Ennen lähtöä on hyvä vilkaista latujen huoltotilanne.

Ylläksen latutilannetta voit seurata myös täältä >>>

Matka taittui hyvän ystävän kanssa keskitalvella. Eli vielä ei ollut kevään lentokeleistä tietoakaan. Ylläksellä on ollut pitkään kylmää ja kuivaa. Samalla viikollakin oli vielä joinakin päivinä päivällä pakkasta melkein 20 astetta, ja öisin lähes -30. Viikonlopuksi lupasi onneksi lauhempaa. Lumi on ollut todella nihkeää kuivan pakkasen vuoksi, joten luiston vuoksi toiveena oli, että lauhtuisi mahdollisimman paljon ja moni hiihtäjä olisi liikkeellä saman päivänä, jolloin latu olisi liippainen luistava.

Lähdimme Äkäslompolosta klo 9 aamulla vienossa auringonpaisteessa kohti Kesänkijärveä. Pakkasta oli -12. Tyylinä oli vapaa, koska se on matkahiihtoon selvästi nopeampi, ja itselleni kevyempikin.

Pitkässä hiihdossa kannattaa minusta minimoida kantamukset, jotta vauhti pysyy hyvänä, ja meno kevyenä. Mitä kauemmin menee, sitä enemmän tarvitsee tavaraa mukaan, ja mitä enemmän on selässä, sitä hitaammaksi vauhti käy edelleen.

Mukanani oli juomavyö, missä oli

  • juoman lisäksi
  • rahaa ja pankkikortti,
  • tulitikut,
  • avaruuslakana,
  • suklaata ja
  • puhelin.

Sinne mahtui myös kelin lämmetessä riisumaan toisen ohuen paidan ja vuorihanskat lobstereista.

Alkumatka – rauhassa ja tauottaen

Hiihtämämme reitti näkyy kartalla sinisellä.

Luisto lähtiessä pakkaskelillä oli ihan hyvä, mutta ei loistava. Hiihdimme Kesänginkeitaalle ja siitä Latvamajalle. Tässä pidimme ensimmäisen pienen vessa ja juomatauon. Aikaa oli mennyt noin 45 minuuttia, eikä latukahvila ollut vielä edes avautunut. Latvamajalta jatkoimme suunnitelman mukaan kohti Pyhäjärveä.

pitkä hiihtolenkki
Ennakkoon kannattaa tarkistaa, että matkalla on joku taukopaikka, josta voi ostaa lisää evästä. Ettei kaikkea tarvitse kantaa mukana.

Ajatus oli kiertää mahdollisuuksien mukaan lenkki siten, että palaisimme eri reittiä takaisin. Pyhäjärvellä pidimme seuraavan tauon, vähän juomaa ja suklaata, en käyttänyt vielä edes suksia pois. Pyhäjärven yli, kahden kilometrin matkalla ei mene latukoneen jälkeä, vain erämaalatu.

Pyhäjärvelle asti reitti on verrattain tasaista. Lykittyämme järven toiseen päähän, kello oli 11. Keskivauhti oli vajaa 15 km tunnissa, ja menomatka kohta puolessa välissä. Aakenusta ohittaessa alkavat nousut. Aakenuksen laidassa latu kulkee ensin kunnolla ylös ja laskee sitten alas tienvarteen. Ilma oli jo lämmennyt selvästi. Kelin muuttumisen lisäksi sukseen vaikuttaa myös voiteiden kuluminen ja luiston heikkeneminen.

Aakenuksen ohituksen jälkeen valitsimme vasemmalta puolelta Leviä lähestyvän reitin, missä ylitettiin Homevaara. Reitti on lyhin, mutta siinä on enemmän nousua. Ylämäkeä lähestyvillä soilla riisuin toisen paidan pois. Aurinkokin vilahti.

Pitkä hiihtolenkki ja ladut Levin puolella

Homevaara nousi ylös yllättävän kivuttomasti. Tästä Leville päin reitti on mukavasti polveileva. Ihmisiä tuli vastaan harvakseltaan, alle kymmenen ennen Merkkisen kaltiota.

Emme olleet pitäneet vielä yhtään kunnon evästaukoa, emmekä saaneet juomatäydennystä. Odotimme Merkkisenkaltiolle saapumista, ja omassa suussanikin jo lähes maistui vastapaistettu sokerimunkki. Merkkiselle saapuminen oli kuitenkin pettymys: kioski olikin poikkeuksellisesti kiinni. Ei munkkeja, eikä lisäjuomaa siis. Matkaa Leville on tuosta enää vajaa 10 kilometriä, joten se sinniteltiin vanhoilla vauhdeilla.

Nopea tauko onnistuu missä vain. Juominen on erittäin tärkeää, se unohtuu hiihtäessä helposti.

Levillä, ja matkan kääntöpisteessä olimme jo yhden jälkeen iltapäivällä. Vauhti oli ollut ihan hyvää, vaikka kuvaaminen aiheuttikin pysähtelyä. Kaarsimme Myllyn Äijään pitsalle. Puolikas pitsa ja puolilitraa colaa olivat sopiva välieväs. Täydensimme myös juomaleilit ennen paluumatkalle Immeljärven ylitykseen lähtöä.

 

Paluumatka on sitä mukavampi, mitä rauhallisemmin olet aloittanut

Koko matkan paras luisto oli paluumatkalle lähtiessä Leviltä Immeljärven jäällä. Siinä oli hiihdetty niin paljon, ja tuuli puhalteli maukavasti selän takana. Aloitimme paluumatkan kahdelta iltapäivällä. Ensimmäinen 10 kilometriä Kätkän laavulle meni todella nopeasti ja helposti.

pitkä hiihtolenkki
Kätkän laavu on hyvä taukopaikka.

Kätkän jälkeen alkoi reissun mitään sanomattomin osuus. Vaihtelevasti suota ja kumpuilevaa maastoa. Soilla tuuli puhalteli välillä vastaan, ja hiihtämisessä oli paikoin työtekemisen makua.

Tässä vaiheessa matkaa alkaa helposti painaa. Etenkin jos energiaa ei ole saatu tarpeeksi, ja alun vauhti on ollut liian kovaa.

Halusimme ehtiä Aakenuspirtille evästauolle ennen kuin se menisi kiinni klo 16. Tylsien soiden ylityksissä makustelin suussani colaa. Aakenuspirtin pihaan kaarsimme heti puolen jälkeen. Tämä latukahvila tarjosi monenlaista leivonnaista. Söin hillapiirakkaa, join colaa ja teetä. Tästä olisi ollut mahdollista lähteä kiertämään Aakenus tuttua reittiä, mutta päätimme vaihtelun vuoksi kiertää sen Totovaaran kautta. Eli vastakkaiselta puolelta kuin tullessa.

Aakenuspirtiltä Totovaaralle oleva väli vei ensin vauhdikkaasti tienpohjaa. Maisemat olivat pusikkoa heti sen jälkeen kun Aakenus itse oli hävinnyt näkyvistä. Kevyt pätkä loppuikin sitten nuivaan hivuttavaan ylämäkeen tunturin rinteellä. Noin 10 kilometrin jälkeen saavuimme Totovaaran risteykseen, mistä ylämäki vain jatkui.

Ylämäki oli loppumatkan onnekas hairahdus

Ylämäki kesti ensimmäisen kolme kilometriä aikalailla suoraa puskemista. Luisto tuntui jokseenkin olemattomalta, mäki loppumattomalta. Ylhäällä olevaata risteyksestä päätimme jatkaa vielä mäkeä ylös, vahingossa tosin. Mäki jatkui vielä tästäkin hyvän matkaa. Nousimme puolivahingossa Haavepalon päälle. Näkymät kuitenkin saivat unohtamaan ylämäen. Haavepalon päältä näkyi kaikki alueen tunturit, Aakenus, Lainio, Kesänki ja Ylläs.

Vähitellen alkoi hämärtää. Kello oli jo yli viisi. Pitkälle hiihdolle kannattaakin ottaa varalta otsalamppu mukaan. Etenkin jos ennen huhtikuun pitkiä päiviä lähtee matkaan.

Tästä reittimme kulki pääosin tasaista koko loppumatkan. Mukana olleet varavaatteet pääsivät jälleen käyttöön, kun illn hämärtyessä myös ilma kylmeni. Paluumatka vei Latvamajalle, joka oli jälleen kiinni. Siitä viimeinen väli oli Kesänginkeitaalle ja Kesänkijärven yli Äkäslompolon kylälle. Järvellä lykimme jo pimeässä.

Lue lisää: Miten tehdä polkujuoksijan ja multisporttaajan hiihtoharjoitus >>>

Lenkki oli todella onnistunut. Tämä oli itselleni noin kuudes 100km:in hiihto. Pari on tullut Napapiirin hiihdossa, ja loput omaehtoisin lenkein. Tämä oli kaikista satasista helpoin, vauhti oli rauhallista alussa, eikä matka painanut mahdottomasti lopussakaan. Nyt olisi hiihtoa voinut vielä jatkaa pitkään.

Matkaa kertyi 106 km. Hiihtoaika oli 7 tuntia ja 45 minuuttia, kokonaisaika pitsataukoineen vajaa 10 tuntia. Luistellen luonnollisesti, keskinopeudeksi tuli 13 km tunnissa.

Muistan ensimmäsien sataseni samalla reitillä vuosia sitten. Silloin usko oli loppua totaalisesti, ja sain hämärässä kiskottua itseni Kotamajalle, mistä vain alamäen voimalla pääsin perille.

Hyvin tuli syötyä lenkin aikana, mutta siitä huolimatta yritin tankata illalla kunnon ruualla, leivällä ja banaaneilla. Vähän suklaatakin jäi iltapalaksi.

Tämä pitkä lenkki oli hyvä pk-treeni, vaikka olikin ylipitkä. Rasitus ei noussut liian suureksi. Erityisesti lenkki palveli tulevaa Lapponian Karran huikosta. Lisäksi myös kesän pitkissä kisoissa on tiedossa paljon nousumetrejä. Lapissa hiihtämällä saa aina myös mäkitreeniä ja vahvuutta nousuihin.

Harjoituksellisen hyödyn lisäksi pitkä hiihtolenkki on elämys. Sen aikana ehtii nähdä paljon erilaisia maisemia. Samalla tuntee, kuinka pärjää, ja kuinka pitkälle voi hiihtää. Eli tekeminen lisää itseluottamusta ja hyvää mieltä.

Onko sinulla haaveena tälle kaudelle pitkä hiihtolenkki? Suunnittele reitti ja lähde nauttimaan!

Vastaa