Kausi 2020 peruttu? Mistä motivaatio harjoitteluun?

Kauden 2020 tapahtumia on peruttu ennen näkemättömällä tahdilla. Haartaasti odotettu ensimmäinen maratoni on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Tai polkujuoksu debyytti toteutuukin vasta kuukausien päästä aiotusta. Sanomattakin on selvää, että Corona.

Mistä ammentaa motivaatio harjoitteluun, jos tavoite on siirretty jopa vuodella eteenpäin?

Mistä motivaatio harjoitteluun?

Suomen multisport-kalenterissa virallisesti väliin on jäänyt nyt talvikausi. Kesäkausi on arvoitus kaikille. Heinäkuun kilpailut toivovat tällä hetkellä ihmeparantumista, eikä niitä ole vielä peruttu. Kansainvälisistä kisoista lähes kaikki on peruutettu tai siirretty.

Seikkailu-urheilun lisäksi peruutettu on maratoneja, polkujuoksukisoja ja vuorijuoksumittelöitä. Lähes kaikki urheilu on lopetettu, jopa olympialaiset tultanee siirtämään vuodella. Moni kuntoilija on ammentanut motivaationsa kalenteriin asetetusta tavoitteesta. Mitä sitten, kun kalenteri onkin yhtäkkiä tyhjä?

Lue lisää: Kokemuksia juoksuvalmennuksesta. Lue lisää. >>>

Vielä pari viikkoa sitten minulla oli riemukas olo siitä, että nyt on menty eteenpäin. Etenkin kehityksen kohteena ollut juoksu tuntui vallan toisenlaiselta, kuin aiemmin. Odotin kisoja vielä tavallistakin enemmän. Halusin päästä mittaamaan kuntoani ja haastamaan itseäni enemmän kuin koskaan.

Harjoitusohjelman, ja koko harjoituskauden, piti huipentua Expedition Africaan, Lesothossa huhtikuussa kisattavaan seikkailu-urheilun maailmansarjan kilpailuun. Pandemian myötä kilpailu kaikkinensa siirrettiin kuitenkin vuoden päähän. Lisäksi ei ole ollenkaan varmaa, että missään päin maailmaa kisataan. Ei ole tiedossa, kisataanko lajissa kesällä, tai edes syksyllä. On aivan mahdollista, että seuraava kisani on vasta vuoden päästä.

Seikkailu-urheilussa joukkueen saaminen starttiviivalle on aina jo suoritus sinänsä. Tänä vuonna se voi olla sula mahdottomuus. Kuva joukkueestamme Maloja Finland lajin Euroopan mestaruuskisoista Venäjältä vuodelta 2017.

Pakko myöntää, että kisojen peruuntumisen myötä harjoittelulta tuntui putoavan pohja pois. Motivaatio katosi lähes täysin. Tavoite oli selvä, joten tottakai sen pois ottaminen tuntuu!

Viimeisen viikon olen ollut välitilassa: en tiedä, mitä tekisin ja mille alkaisin. Kannattaako tässä enää harjoitella? Mitä tapahtuu, jos en harjoittelekaan vaikka kuukauteen? Miksi harjoitella nyt, kun ei voi tietää, koska kuntoa pääse mittaamaan? Ja kun kilpakuntoilijan näin pettyy, niin mitä onkaan tunne ammattiurheilijoilla, ja vaikka olympialaisiin tähdänneillä!

Motivaatiota varjostaa myös harjoittelun haastavuus. Kuntosalit ovat kiinni, ja kaikenmoinen tyhjän liikkuminen on paheksuttavaa, ei joskaan vielä sakotettavaa.

Miksi harjoittelisin?

Tavoitteen asettaminen on se yleisin ohje motivoitua. Mitä sitten, kun tavoite on otettu pois? Tässä tilanteessa joutuu pureutumaan siihen perimmäiseen syyhyn. Miksi harjoittelen? Olen aiemminkin miettinyt, että mitä ihmettä sitten teen, kun en enää kilpaile. Miksi lähden sitten lenkille? Ja kuinka usein tulen harjoittelemaan?

Nyt tuli aivan vastaava tunne. Halusin tämän epävarmuuden keskellä kaivaa esille ne syyt, miksi minä tavallinen kuntoilija, harjoittelen.

Motivoivatko kovin kaukaiset tavoitteet? Kuva Gerd Altmann Pixabaystä

Viisi motivaation lähdettä

Listalleni nousivat yleiset, mutta niin tärkeät motivaatiotekijät. Ja niistä pisimmän korren vie joka tapauksessa kilpailut.

  • kunnon kasvattaminen kilpailua tai muuta tavoitetta varten
  • painonhallinta
  • mieliala
  • luonto
  • terveys

Kilpaileminen ajaa minua eteenpäin. Pienikin toivonkipinä riittää. Voihan olla mahdollista, että syksyllä pääsee kisamaan pitkässä seikkailukisassa. Siihen on syytä olla valmis. Tavallaan tämä tarkoitta pitkään huokaisemista, ja työhön tarttumista jälleen. Ei nyt alusta, mutta kuitenkin tietyllä lailla takaisin perusasioiden pariin.

Painonhallinta ei tarkoita minulle laihduttamista, vaan syömistä. Kun harjoittelen, minun ei tarvitse miettiä, voinko syödä jotain. Nautin syömisen vapaudesta, enkä osaa laihduttaa. Olisi kovin sääli, jos joutuisi rajoittamaan omaa syömistään. Olen kasvissyöjä, ja sen puitteissa on mukava syödä, mitä mieli tekee. Kova harjoittelu mahdollistaa vapaan syömisen.

Jo pari peräkkäistä lepopäivää saa perheeni voimaan pahoin. Yleensä kehoitus kuuluu, että pitäisikö sinun mennä lenkille. Urheilu vapauttaa hyvän mielen hormoneja. Niiden puuttumisen kyllä huomaa. Myös tyhjänä ammottava harjoituspäiväkirja on omiaa laskemaan mielialaa. Siihen auttaa parhaiten harjoituspäiväkirjan täyttäminen. Vaikutukset ovat ilmiömäiset ja hyvin suorat: olo on treenin jälkeen samantien parempi.

Kaipuu luontoon ajaa myös lenkille. Minua voi ispiroida skarppi, vastaajettu latu, tai juuri sopivalta vaikuttava polkumaastopyöräilyyn. Olisipa hieno ajaa tuosta! Samalla tavoin kuin sää näyttää huonommalta ikkunasta kuin onkaan, myös luonto on paikalla koettuna ennakoitua parempi.

Maisemat palkitsevat aina. Myös vastentahtoisen lenkille lähtijän. Myöskään luonnon merkitystä mielialalle ei voi vähätellä.

Terveys on niin erilaisia asioita. Yksi konkreettisimmista istumatyöläiselle on nivelten ja selän terveys. Istun työkeseni tuntikausia, ja olenkin aina lepopäivinä kipeämpi, kuin kovina treenipäivinä. Jos lepopäivä on täytetty koneella istumisella, on tuloksena jäykkä selkä, kipeät hartiat, vino ryhti ja tiukat etureidet.

Parasta terveyden edistämistä tästä näkökulmasta minulle on kuntosaliharjoittelu. Monipuoliset liikeradat, isot ja pumppaavat liikkeet sekä liikkuvuutta vaativat asennot vetreyttävät kerrasta. Kuntosaliharjoittelun puutteen tunnen aina selässäni.

Miten sitten käytännössä? Ole avoin uusille ideoille.

Moni muukin miettii nyt, mistä motivaatio harjoitteluun. Moni kaivelee treeni-intoaan todella syvältä motivaatiosäkistään. Voi olla, että säkin pohja on jo tullut esiin. Instgramista tarttuikin mukaan hyvä neuvo: nyt on aika höllätä, vaan ei lopettaa.

Höllää sopivasti

Onko sinulla takareisivaivoja? Näillä ohjeilla sain selätettyä hamstringsyndrooman. Lue lisää >>>

Tässä tilanteessa on varmasti viisainta unohtaa kovin korkealle asetetut vaatimukset. Vaatimustaso kannattaa laskea realistiselle, tilannetta vastaavalle tasolle. Harjoitusmäärien ja toisaalta harjoitusten itsessään kannattaa nyt olla helposti toteutettavia. Motivaatio harjoitteluun kasvaa onnistumisten myötä. Erikoistilanteessa on paljon muutakin mietittävää, kuin ottaa ylimääräistä stressiä epäonnistuneista harjoituksista ja saavuttamattomista tavoitteista.

Tilanne on myös mahdollisuus!

Tämä erikoinen tilanne on myös mahdollisuus kehittyä sinulle uudessa asiassa. Jossain sellaisessa, mihin ei ole aiemmin ollut aikaa. Juuri nyt voi olla aika esimerkiksi joogalle tai pilatekselle. Kaksi tai kolmekin kertaa viikossa tehty uusi harjoite vie eteenpäin suorastaan harppauksittain. Ja kroppa kiittää. Esimerkiksi huolellisesti tehdyt pilatesharjoitteet haastavat mieltä, keskittymiskykyä ja aivan uusia lihaksia. Pandemian jäljkeen poluille pääseekin aiempaa paremmassa juoksuasennossa.

Omat heikkoudet tuntevalle kotiharjoittelu on mahdollisuus. Kuntouta vaivoja pois, tai vahvista kehosi heikkoja kohtia.

Kotiharjoittelutarjontaa on enemmän kuin koskaan.

Jos vessapaperi meemit valtasivat somen, niin myös kotiharjoitteluohjeiden määrä satakertaistui. Internet ja some ovat tällä hetkellä täynnä erilaisia videoituja harjoituksia. Niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Läpi voi viedä vaikka leuanveto tai punnerrushaasteen. Muutaman viikon karanteenin jälkeen on aivan mahdollista saada se ensimmäinen leuka tai spagaatti.

Omalla kohdallani totesin, että voinen kahdesta kolmeen kertaa tehdä lenkin kodin ulkopuolella maastossa. Ainakin siihen asti, että se kielletään. Sen lisäksi voin hyvin tehdä kaksi voimaharjoitusta, kuntopiirin ja nopeusvoimaan keskittyvän harjoituksen. Itselläni kehityskohteita löytyy paljon. Tässä välillä ahdistavassakin tilanteessa aion ottaa itselleni säännöllisen joogahetken.

Onko sinunkin tavoitteesi peruttu tai siirretty? Miten olet motivoitunut sen jälkeen?

Vastaa