Skinit tulivat taloon – testissä Salomon Equipe RC Skin

Skinit tulivat taloon – testissä Salomon Equipe RC Skin

Skinit puhuttavat edelleen. Mutta kannattaako sellaiset hankkia?

Minulla on ollut vain yksi perinteisen pari, suhteellisen matalalla voidepesällä olevat Fisherin nuorten kisasukset. Ongelma suksien hankinnassa on ollut pituus ja painosuhde, eli 170 cm pituutta ja alle 60 kg painoa karsii vähän valikoimaa. Perinteisen suksen mitaksi olisin halunnut 194-196 cm, mutta sopivaa paria jäykkyydeltään ei ole sattunut kohdalle.

Nykyinen löysä ja profiililtaan matala suksi toimii mahtavasti suurimman osan ajasta Rovaniemellä: pakkasta on lähes aina -5 asteesta -20 asteeseen, ja sipaisu sinistä Rodea riittää. Liisterillä en sen sijaan halua voidella. Siksipä alkukausiin on mahtunut paljon vapaan tyylin lenkkejä.

Eli hakusessa on ollut toinen perinteisen pari, joka laajentaisi perinteisen hiihtomahdollisuuksia myös liisteri- ja erityisesti ongelmakeleille. Klassinen 0 celsiusta ja uusi lumi -keli on tietysti listalla. Silloin ei pysty hiihtämään yleensä vapaatakaan, kun latu on avattu 20 centtiä sitten, eikä uusi lumi luistakaan. Myös liippalatu lähellä nollaa ja plussakeli ovat niitä, joihin en purkilla pysty vastaamaan.

Lue lisää: Ultimaattinen hiihtotakin osto-opas >>>

 

 

Skinit – Asiantunteva ja huolellinen valinta, sekä testaus ovat tärkeitä

Paikallinen Intersport innosti ottamaan Salomonin uudet Skin-sukset testiin. Suksissa on mohair-karva pitoalueella. Nämä karvat luistaisivat riittävästi myös vauhdikkaassa hiihdossa, eli suksi sopisi myös aktiiviharrastajalle ja kilpakuntoilijalle. Suksien käyttökeliksi luvattiin muita voitelemattomia suksia laajempi keli. Itsellä erikoissuksen hankintaa on hidastanut juurikin niiden melko kapeksi jäävä kelialue.

Minulle valittiin liikkeessä tarkasti sopivat testisukset. Pari on 196 cm pitkä, ja tarkoitettu painoalueelle 60-75 kg. Suksi oli siis jäykkyydeltään sellainen, että sitä pitää hiihtää, koska pito voi olla herkkä. Oletuksena oli kuitenin parempi luisto.   Testipäiväksi sattui mahtava olosuhde: mittari näytti nollaa ja latu oli pullollaan aamulla satanutta lunta.

Sukset tarkat tiedot selviävät rungon merkistä. Oikealla näkyy myös painoalue. Pituutta suksella on 196 cm.
Sukset tarkat tiedot selviävät rungon merkistä. Oikealla näkyy myös painoalue. Pituutta suksella on 196 cm.

Heti ensimmäinen ajatus hiihtäessäni oli, että onpas positiivinen yllätys. En ennakkoon uskonut, että karvat pohjassa suksi voi luistaa niin hyvin. Liipalle iskenyt latu, ja pehmeä uusi lumi ladun vierellä eivät vaikuttaneet sukseen juurikaan. Tuntuma liippaladulla oli hyvin vastaava, kuin purkkivoiteella pakkasessa. Eikä suksi tökkinyt hypätessä ladulta sivuun pehmeään lumeen.

Mahdollisuus siirtää siteen paikkaa vaikka kesken lenkin on myös hyvä: se antaa vähän liukumaa pidon tuntumaan ja luistoon. Nihkeällä kelillä sidettä voi ottaa taaksepäin luiston lisäämiseksi, ja jäisellä kelillä eteenpäin pidon parantamiseksi. Muutoinhan skin-suksessa pitoon ei voi vaikuttaa, sitä ei voi lisätä tai poistaa.

skinit
Mohairkarva on lyhyempi, kuin perinteinen pitoalue.

Testi oli niin positiivinen kokemus, että alustava ostopäätös syntyi heti ladulla.

Kävin seuraavana päivänä uudelleen hiihtämässä ennen liikkeeseen menoa. Silloin keli oli jo hyökännyt pakkasen puolelle, ja liippalatu oli jäätynyt. Suksi piti edelleen. Pystyin hiihtämään Isorakan mäen suorilta päälle, ja tuntuma oli luottava.

Skinit muuttivat siis meille. Olen sen jälkeen hiihtänyt niillä yllättävän erilaisissa keleissä, sillä Rovaniemen joulu tarjosi monipuolisuutta.

Joulupäivänä hiihtelin perinteistä tihkusateessa, lämmintä oli +2 ja latu oli pehmeää nuoskaa. Toimivat. Skinien kovin lento oli taittunut, mutta harva suksi luistaa siinä kelissä. Pito oli kuitenkin hyvä. Herkimmillään pito oli tapaninpäivänä, jolloin edellisen päivän märkyys oli jäätynyt kovaksi, ja päälle satoi vitilunta. Siirsin siteet eteen ja sain lisää luottoa pitoon. Luisto oli sen verran hyvä, että luistelusuksilla liikkellä ollut kanssahiihtäjä jäi selvästi jälkeen.

Mohair
Mohairkarva likaantuu hiihtelyn myötä, mutta sen voi puhdistaa voiteenpoistoaineella. Luistoalueet ovat normaalisti voideltavissa. Nk skinin voi myös vaihtaa: se tulee oletettavasti tiensä päähän 2000-3000 kilometrin hiihtämisen jälkeen.

 


Testaaminen oli erittäin hyvä veto kauppiaalta. En olisi ilman testiä ostanut suksia, joissa on karvaa. Olin pitänyt niitä kävelysuksina, jotka eivät voi luistaa. Minulle sukset valitsi paikallinen suksi-guru Intersportista.

Hänen sanoin ja omin kokemuksin voin todeta, että skinit on todella tärkeää valita suksi huolella juuri oikeaksi, omaa mittaan ja painoon sopivaksi. Pidolle kun ei ole paljoakaan tehtävissä, jos suksen jäykkyys on väärä. Suksea on kahta mallia, josta ehdottomasti kannattaa valita parempi. Asiantuntijan mukaan sen runko on selvästi laadukkaampi.

 

Lue lisää: Miten tehdä polkujuoksijan hiihtoharjoitus >>>

 

Aktiivihiihtäjälle en suosittele ainakaan Lappiin skinejä ainoiksi suksiksi. Pakkaskelillä on niin helppo voidella tavallisetkin pelit alle. Etelässä toki ongelmakeliäkin on enemmän, ja skinitkin vielä enemmän edukseen.

Mutta kakkos tai kolmospariksi nämä ovat hyvä lisä kilpakuntoilijallekin. Itsellä nämä ovat kakkossukset, koen niiden olevan käytännöllisemmät, kuin että olisin ostanut liisterikelille sopivat sukset. Skinit kun käyvät muillekin kuin liisterikeleille. Ja ovathan ne helpot: jos kampaus on pese ja pidä, niin miksipä eivät suksetkin!

 

Edit: käytön myötä lisää kokemuksia näistä suksista uudessa postauksessa. Voit lukea sen täältä.

18 vastausta artikkeliin “Skinit tulivat taloon – testissä Salomon Equipe RC Skin

  1. Hyvä postaus, olen itse myös harkinnut noiden Salomonin skinien ottamista testiin. Olen ostamassa ensimmäistä perinteisen suksiparia ja ajattelin heti hankkia ”ongelmakelin” sukset. Kuinka paljon muuten hiihdät talvessa perinteistä ja kuinka paljon vapaata? Oletko kokeillut muita pitopohjasuksia, nanoja, zeroja ja mitä niitä onkaan?

    1. Kiitos paljon! Toivottavasti oli apua pohdintojen tueksi. Hiihdän ajallisesti noin kutakuinkin puolet ja puolet. Mutta kun luistelu on nopeampaa ja keskittyy nopeammille keleille, tulee sitä n. 900 km talvessa, ja perinteistä noin 600-700 km.
      Muita pitopohjasuksia minulla ei ole, zerot niistä lienevät varteenotettavimmat ja meillä on niille aika vähän kelejä.

    2. Asiat on sanottu niinkun ne on 🙂

      Salomon ei ole ainoa Skinien tekijä – useammalla muullakin on. Itse en omista Salomoneja, mutta tulin hankkineeksi kotimaisen vaihtoehdon, jossa on samanlainen karva pohjassa. Lyhyellä kahden lenkin kokemuksella en voi moittia. Tähän mennessä tosin hiihtänyt vain tykkilumella. Sama kokemus siteiden paikan kanssa – paras paikka vaikuttaa olevan hiukan taempana kuin voideltavassa suksessa; muuten saattaa muistuttaa liisterisuksea ja mennä tökkien liu’ussa.
      Kokonaisuutena tähän mennessä hyvin positiivinen kuva. Suosittelen koittamaan, jos mahdollisuus tarjoutuu 🙂

      1. Kiva kuulla, että sopivaa kapulaa on löytynyt alle. Ja totta, Salomon ei ole ainoa merkki. Mulle se on ainoa, mitä olen koettanut skineistä. Satuin vain tarttumaan siihen, kun paikallisessa liikeessä oli hyvin pareja, luistelusukset ovat samaa merkkiä, ja ajattelin, että Salomonilla on ”karvaosaamista” Rando-varusteiden puolelta. Ei ole siis uusi asia tuo skini ko. merkille. Mutta varmasti tooimii merkillä kuin merkillä, kun hiihtäjälle sopiva pari vaan löytyy.

  2. Minkälaiset siteet suksissa oli/on kun niiden paikkaa voi vaihtaa?

  3. 1500-1600 km yhteensä vuodessa, se on aika huima määrä. Tuohon kilometrimäärään täytyy lähteä kelissä kuin kelissä. Onko sinulla pakkasrajaa, lähinnä siis ylärajaa? Pakkasta kun meillä täällä Rovaniemellä voi olla 20-30 astetta pitempiäkin jaksoja varsinkin näin keskitalvella.

    1. Oikeastaan aika vaatimattomasta hihtomäärästä on kyse, mutta teen toki läpi talven yhtäpaljon muutakin. Hiihdän keskim. 2-3 kertaa viikossa, muutamana viikkona vuodesta reilummin, leirimäisesti. Pakkasrajaa ei ole, olen hiihtänyt yli 35 asteenkin pakkasessa, mutta yleensä -25 menen mielummin juoksemaan tai teen voimatreenin sisällä. Silloin kun ei suksi luistakaan mihinkään. Vesisateella en hiihdä, ehkä pari kertaa tullut siitä poikettua vahingossa.

  4. Hmmm… kuullosti ihan mainokselta. Itselleni sukset ovat olleet pettymys tähän asti. Vanhat karhut joista pohjat naarmuilla pelasivat paremmin. Vain yhdellä nollakelillä vasta ajetulla ladulla arvosana 7-. Kymmenen kertaa käynyt skineillä lähes henkipattona 10-12 km menee. Nyt kävin hiotuttamassa vanhojen karhujen pohjat ja luisto on todella hyvä ja pitoteippi pelaa pitona. Mietin jos menisin skinien kanssa intersportiin ja kyselisin mitä tehdä. Jos saisi hyvitykseksi vaikka nitrot.

    1. Olisiko, että suksen valinta ei ole osunut ihan putkeen? Itselläni tosiaan omalle piituudelle ja painolle suht. jäykkä suksi, jota tuskin saisin pitämään voideltavana. Tällä tavalla vaatii selvästi ajatuksella ja hyvällä tekniikalla hiihtämistä, kun on jäisempi keli, mutta toisaalta luistaa hyvin sitten tahmeammalla kelillä. Nolla-kelillä minulla on toiminut kyllä oikein loistavasti. Tavallisella pakkaskelillä voitelen edelleen tavalliset sukset, kun se on silloin niin helppoa, ja luisto luultavasti parempi. Mainostaa minun ei tarvitse, kun ihan omalla rahalla ja vaivalla olen sukset hankkinut. Tykkään vaan näistä selvästi. Korostan kuitenkin ehdottomasti tuota suksen valintaa, näitä ei voi ostaa ilman asiantuntijan apua.

  5. Ostin Atomicin redster skinit (vaihdettavilla paloilla / magneettikiinnitys). Myyjän testien mukaan sopiva jäykkyys. Varsinkin kuivalla pakkaslumella meinaa tökkiä. Ei auta kunnolla karvoihin laitettu jäänesto eikä pikaluistokaan. Voiko hiihdon tekniikalla olla näissä niin suuri vaikutus? Ei pitäisi olla niin paljon pielessä… Vaihdoin nyt Salomonin sukseen (samat kuin alkuperäisen artikkelin kirjoittajalla) ja edelleen tökkii. Alan olemaan jo hieman epätoivoinen. Mikä tuohon kokremukseen voisi olla syynä?

    1. Olen itse hiihtänyt skineillä noin -10 pakkasasteeseen asti, mutta pääsääntöisesti hiihdän selvällä pakkasella voideltavalla suksella, koska voitelu on silloin niin helppoa. Itselläni suksi ei töki, mutta ilman muuta luistossa on sanomista pakkasella, niin on tosin tavallisellakin suksella. Kuiva pakkaslumi on nihkeää.
      Oma skini sukseni on todella jäykkä. Joudun hiihtäessä hiihtämään ajatuksella ja koko jalkaterän painolla, että saan pitämään. Tämän vuoksi ei ehkä tökikään?
      Alamäissä luistoa voi vauhdittaa siirtämällä painon kantapäille, eli ”nostamalla varpaita ilmaan”. Hiihtäessä ei toki auta. Jäänestoa en ole karvoissa käyttänyt.

    2. Vaikuttaa, että suksi liian löysä. Harvassa karva-suksessa on riittävän syvä voidepesä – jos ei ole syvä, etureuna tahtoo tökkiä. Tee paperitesti itse ja tarkista, että pysyy ilmassa kun seisoo kahdella jalalla, eikä pienestä huojumisesta painu lattiaan. Jos pystyt sidettä siirtämään taaksepäin, se voi helpottaa. Mulla itsellä toimii salomonit hienosti, ne on melko jäykät, joten vaatii reilun porkun.

    3. Ongelmia oli lähinnä pakkaskelillä(>-3),sekä uuden lumen keleillä. Maalis-huhtikuun kelit olivat jo sellaiset, että toimi kohtuullisen hyvin. Johtopäätöksenä alun vaikeksien jälkeen,-suksi on ihan hyvä. Toinen suksipari täytyy olla sitten pakkaskelille. Luistelusuksiin en nyt sekaannu, kun niitäkin pitäisi olla kahdet parit. Hyvät kevään jatkot!

      1. Samanlainen on oma tuntuma, voideltavat sukset edelleen käytössä perus pakkaskelille. Vaikeammalle voitelukelille sitten näillä!

  6. Älä puhdista voiteenpoisto aineella se on liian tujua siihen ja saattaa irroittaa koko karvan.

Vastaa